Jumala ei muutu
”Emme ole menettäneet kontrollia, vaan ainoastaan illuusion
siitä, että asiat olisivat koskaan olleet hallinnassamme.”
Ystäväni sanat tiivistävät hyvin sen, mitä moni on tänä keväänä pohtinut. Jokainen on saanut konkreettisesti kokea, ettei hallitse
ympärillään tapahtuvia asioita. Erityisesti alkukeväästä oli muutosvauhti ennennäkemättömän nopea.
Tulevaisuuden suunnitelmia on ollut joko vaikeaa tai mahdotonta tehdä.
Kokemus hallinnan tunteen menettämisestä ei ole erityisen
mukava. Jopa hurjimmat seikkailijaluonteet kaipaavat jonkinlaista tunnetta siitä, että voivat vaikuttaa heidän elämässään tapahtuviin asioihin.
Kontrollin konkreettinen puute tuo onneksi mukanaan myös jotain hyvää:
se herättää pohtimaan sitä, mikä lopulta on pysyvää. Eikä jäljelle jää kuin
yksi asia.
~
~
Toki moni seikka tuo elämään turvaa ja
vakautta. Perheeseen ja ystäviin saa ja kuuluukin tukeutua. Myös pysyvä koulu- tai työpaikka, oma koti ja arjen rutiinit tuovat monelle tunteen
pitkäjänteisestä, turvatusta tulevaisuudesta. Mutta kuten sanottu, sekin on
illuusio.
Uskon, että kristinuskon Jumala on hyvä Isä, joka haluaa siunata
lapsiaan monin tavoin jo tässä ajassa. Saamme siis hyvällä omallatunnolla nauttia myös maallisesta
mammonasta ja etenkin inhimillisestä yhteydestä. Mutta lopulta joudumme tunnustamaan,
että se kaikki voidaan meiltä myös viedä: ajattelen, että uskollinen Jumala on lopulta ainoa
asia, joka pysyy. Onkin aika hienoa, että Jumalan rakkauteen ja pelastustyöhön voi aina ja
kaikkialla ripustautua.
Toisaalta on tärkeä muistaa, että vaikka ajat ja elämäntilanteet muuttuvat, pysyy Jumalan meille antama tehtävä samana. Oli maailman tila mikä tahansa, meidät kutsuttu
rakastamaan itseämme, toisiamme ja Jumalaa (Matt. 22:37–39). Jeesus on myös kehottanut meitä kasvattamaan kaikista kansoista Hänen opetuslapsiaan ja kastamaan
heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Me saadaan myös opettaa toisiamme noudattamaan sitä palvelevaa ja rakastavaa elämäntapaa, jota
ristiinnaulittu Kuninkaamme itse toteutti (Matt. 28:19–20).

Teksti on mukailtu Suomen kristillisen opettajaliiton Oksa-lehdessä (nro 1/2020) julkaistusta tekstistä.

Kommentit
Lähetä kommentti