pastronautti

Kas, tänään on mielenterveyspäivä. Oikeastaan aika hienoa, että sellainen on.  Tuli mieleen kolumni, jonka olen kirjoittanut reilu kolme vuotta sitten. Se lienee yksi toimittajaurani luetuimmista jutuista. Ehkä siksi, että voidaan edelleen puhua jonkin sortin tabusta. Vaikkakin ihana huomata ja todeta, että aihe on taas normalisoitunut viimeisen kolmen vuoden aikana.  Toisaalta tekisi mieli muokata tekstiä, mutta jätettäköön se siihen muotoon, jossa sen 24-vuotiaana peppipitkätossuna julkaisin. Olen ylpeä sinusta, silloinen Emma ! Tänään voin todeta, että olen tullut monissa asioissa eteenpäin - ja sitten en kuitenkaan. Edelleen kamppailen erityisesti oman hyvinvoinnin priorisoinnin sekä vaativuusajatusten kanssa. Edelleen huomaan, että on usein vaikea olla itselleen joustava ja lempeä. Paniikkikohtauksia tulee harvemmin, mutta niitäkin toisinaan. Se on ihan ok, joskus mieli reagoi niin. Mutta on silti hyvä miettiä, miten mieli voisi olla terveempi, miten olo voisi olla levoll...

Viime vuonna olin mukana eräässä aivan upeassa ja samalla melko kahjossa projektissa. Meitä oli 4 valmentajaa ja noin 15 nuoren porukka, joka järkkäsi itsensä elokuussa viikoksi Pohjois-Makedoniaan urheiluleirille orpokodissa asuvien paikallisten nuorten kanssa.  Uusi Verso  -yhteisön  Experience -projekti oli näin valmentajan näkökulmasta hallittu kaaos, jonka kuitenkin huipensi aivan mieletön viikko Makedonian vuoristossa. Saatiin huomata, että Jumala todella pitää hulluistaan huolen: lopulta kaikki järjestyi, saatiin rahat kasaan ja meitä siunattiin ainutlaatuisella reissukokemuksella.  Näin jälkikäteen pohdin edelleen sitä, miten nopeasti saimme luotua luottamuksen ja yhteyden paikallisten leirinvetäjien eli makedonialaisten siskojemme ja veljiemme kanssa. Ei liene mitään muuta kuin usko, joka samalla tavalla voi luoda niin nopeasti perheen tuntua ventovieraiden tyyppien kanssa. Kiitos Jeesus tästäkin! Kirjoitin reissusta jutun nuorten näkökulmasta, voit lukea se...

Olin sunnuntaina 26.7. Lielahden kirkon Iltamessussa saarnaamassa. Tää teksti on kirjoitettu sen puheen pohjalta. Mark. 9: 2-8 Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan.     Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan.     Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähn...

Niin. Mitä Rovaniemen pojan uusimmasta  albumista pitäisi ajatella? Erästä levyn biisiä lainatakseni, mistä minä tiedän.   Levy ja  Johanneksen kirkon livestream Teemu Laajasalon kanssa ovat kuitenkin puhutelleet myös mua kovasti, joten tässä tekstissä jaan muutamia näkökulmia, joiden kautta ilmiötä voi tarkastella. Koska ilmiöstä tässä mun mielestä on kyse, kuten usein Antti Tuiskun kohdalla. ~ Ensinnäkin haluaisin muistuttaa Valitun kansan tekstilajista: kyseessä on taiteellinen kokonaisuus, jonka tekstilajeja ovat esimerkiksi runous ja musiikkivideo. Levyä kuunnellessa emme siis kuuntele esimerkiksi  Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjoja tai Hillsong Church:n Our statement of beliefs -tekstiä. Levyä ei kuulu myöskään tarkastella sellaisilla kriteereillä, joilla esimerkiksi uskonnollisen yhteisön julkaisemia tekstejä voisi tulkita. Mielestäni vaikuttaa myös siltä, ettei Antti laula lopullisesta rauhasta tai siitä, että hän olisi "päässyt perille...

Kesä on loistavaa aikaa kuunnella nettiradio-ohjelmia! Luurit vaan korville ja lenkille, pihatöihin tai riippumattoon loikoilemaan. Tässä siis muutama podcast-suositus. 1.  Kirkon ihmeellisimmät tarinat . Kirjaimellisesti stooreja kristillisen kirkon koko historian ajalta. Nää käy viihteestä ja samalla saattaa jopa oppiakin jotain. Rentoa hengellistä sisältöä, joka saa myös ajattelemaan. Heikki Rusaman ja Eero Hietalan näkökulma on hauska, itseironisen luterilainen. Vahva suositus! 2.  Tim Keller Sermons Podcast .  Timothy Keller lienee aikamme kovimpia teologeja. Lähes aina, kun valmistelen itse opetusta, kuuntelen myös Timpan opetuksen aiheesta. Hän on erityisen hyvin perillä postmodernin ajan haasteista. Kovaa settiä New Yorkista! 3.  Harhaoppia . Teologi ja uskonnonopettaja Markus Finnilä jakaa omien sanojensa mukaan epätervettä teologiaa ja vääriä vastauksia. Tätä väitettä en kuitenkaan voi itse täysin allekirjoittaa: mielestäni kyseessä on akateemisesti usk...

Kyllä se on niin, että on yksi nimi, joka on ylitse muiden ja se on JEESUS. Tällä viikolla tarjoillaan teille musiikkia!  Yksi nimi ylitse muiden ; Virsi 908 Säv. & San. Pekka Simojoki 2002 Piano: Tarja Laitinen Laulu: Viivi Kumpula , Emma Autti ja Oona Koivuniemi @Aleksanterin kirkko 27.6.2020 Halleluja!  Laulakaa Herralle uusi laulu,  kokoontukaa ja ylistäkää häntä, te Herran omat. Ps. 149:1