Aktiomatka Pohjois-Makedoniaan

Viime vuonna olin mukana eräässä aivan upeassa ja samalla melko kahjossa projektissa. Meitä oli 4 valmentajaa ja noin 15 nuoren porukka, joka järkkäsi itsensä elokuussa viikoksi Pohjois-Makedoniaan urheiluleirille orpokodissa asuvien paikallisten nuorten kanssa.

Uusi Verso -yhteisön Experience -projekti oli näin valmentajan näkökulmasta hallittu kaaos, jonka kuitenkin huipensi aivan mieletön viikko Makedonian vuoristossa. Saatiin huomata, että Jumala todella pitää hulluistaan huolen: lopulta kaikki järjestyi, saatiin rahat kasaan ja meitä siunattiin ainutlaatuisella reissukokemuksella.

Näin jälkikäteen pohdin edelleen sitä, miten nopeasti saimme luotua luottamuksen ja yhteyden paikallisten leirinvetäjien eli makedonialaisten siskojemme ja veljiemme kanssa. Ei liene mitään muuta kuin usko, joka samalla tavalla voi luoda niin nopeasti perheen tuntua ventovieraiden tyyppien kanssa. Kiitos Jeesus tästäkin!

Kirjoitin reissusta jutun nuorten näkökulmasta, voit lukea sen alta.

Juttu on alun perin julkaistu Uusi Tie -lehdessä 11.12.2019.

Elokuussa 2019 joukko pirkanmaalaisia nuoria matkusti lähetystyömatkalle Pohjois-Makedoniaan. Kuvassa suomalaisia ja makedonialaisia nuoria leirin paitoihin pukeutuneina. Joona Toiva vasemmalla yläreunassa. Kuva: Emma Autti

Urheiluleiri yhdisti Suomen ja Pohjois-Makedonian

Joona, Sara ja Noah oppivat Pohjois-Makedoniassa, että lähetystyötä voi tehdä yksinkertaisesti olemalla läsnä.

Joona Toivan, 16, Sara Ammorin, 19, ja Noah Bothan, 16, koulujen alku oli tänä vuonna (editor's note: 2019) hieman erilainen. Koulureppujen sijaan he tarttuivat matkalaukkuihin ja suuntasivat kristilliselle urheiluleirille Pohjois-Makedoniaan paikallisten orpokodissa asuvien nuorten kanssa.

–Tilaisuus oli niin ainutlaatuinen, että oli pakko lähteä mukaan, Sara toteaa.

Noah Botha (vas.) ja Sara Ammor (kesk.) harjoittelevat lentopallo-ottelua varten. Kuva: Marijan Stojanovksi

Häitä ja makkaraperunoita

Experience2019 -nimellä kulkeva projekti kokosi yhteen pirkanmaalaisia nuoria. Parikymppisten ohjaajien luotsaamassa hankkeessa oli mukana 15 teini-ikäistä, joista kahdeksan lähti lopulliselle lähetystyömatkalle.

Reissun valmistelut alkoivat keväällä 2019 viikoittaisilla tapaamisilla, tutustumisella ja rahankeruulla. Iso osa varoista kertyi lahjoituksista, mutta Sara, Noah ja Joona kertovat tehneensä myös paljon töitä. Rahaa kerättiin muun muassa kirkkokahvituksessa makkaraperunoilla sekä lasten tapahtuman järjestämisellä. Nuoret tarjosivat myös käytännön apua esimerkiksi hää- ja rippijuhlien järjestelyissä sekä pihatöissä.

Kaikki rahankeruutavat eivät kuitenkaan onnistuneet suunnitelmien mukaan.

–Esimerkiksi kirpputori oli farssi. Meidän piti mennä puistoon, mutta sateen vuoksi siirryimmekin sisälle kirkkoon. Emme saaneet juuri mitään myytyä, Noah kertoo.

Sunnuntaikirkon messuväen ruokkiminen oli sen sijaan menestys.

–Saimme myytyä kaikki makkarat, kolmikko muistelee.

Koko matkakassan he saivat viime tipassa kasaan. Niinpä joukko heräsi elokuun 4. päivä aamuneljältä ja suuntasi Tampereelta kohti Turkua, jossa heitä odotti suora lento Skopjeen, Pohjois-Makedonian pääkaupunkiin.

Hikitreenejä helteessä

Itse matkakohde sijaitsi vuoristossa, Mavrovon kansallispuistossa. Kristillinen lähetystöjärjestö Integrity Alpha & Omega järjestää siellä vuosittaisen urheiluleirin paikallisessa orpokodissa asuville nuorille.

Tällä kertaa leirille saapui myös vierailijoita Suomesta. Leirin vahvuus tuplaantui, kun noin 15 makedonialaista saivat seurakseen suomalaisnuorten seurueen.

–Paikan päällä oli todella lämmintä, mutta erittäin hyvä ilmapiiri, Noah kertoo.

–Vaikka meillä oli pieni kielimuuri, olivat makedonialaiset helposti lähestyttäviä, Joona toteaa.

Nuoret yllättyivät siitä, kuinka samalla tasolla he kokivat olevansa makedonialaisten leiriläisten kanssa.

–Vaikka he asuivat orpokodissa, sitä ei ollenkaan huomannut. He olivat ihan tavallisia nuoria, Joona kertoo.

Viikon kestäneen reissun aikana nuoret ehtivät oppia paljon makedonialaisesta kulttuurista. Esimerkiksi käsipallo ja Aleksanteri Suuri ovat Pohjois-Makedonian ylpeydenaiheita. Ainoa kurja kulttuurien välinen kohtaaminen oli viimeisenä päivänä järjestetty Suomen ja Pohjois-Makedonian välinen lentopallo-ottelu.

–Harmittaa vieläkin. Odotimme peliä koko viikon ja lopulta hävisimme, Joona harmittelee.

Kuva: Marijan Stojanovksi

Urheilusta uskonasioihin

SPORT+ -leiri oli nimensä mukaisesti urheiluleiri, sillä leiriläiset harjoittelivat yhdessä kaksi kertaa päivässä. Ohjelmaan kuului eri lajeja baseballista koripalloon. Yhteisten harjoitusten ja ruokailujen jälkeen leiriläiset viettivät aikaa iltaohjelman parissa.

–Sain ohjelmista paljon hyviä ideoita omaa tulevaa työtäni ajatellen, nuoriso- ja vapaa-ajanohjausta opiskeleva Sara kertoo.

Iltaohjelmaan kuului perinteisten leirileikkien lisäksi myös hengellisiä ja urheilullisia teemoja yhdistävä opetus. Opetuksissa käsiteltiin esimerkiksi voimaa, joustavuutta ja kestävyyttä.

–Oli mielenkiintoista, miten kristillisiä ja urheilullisia teemoja yhdistettiin, Sara toteaa.

Mieleen jäivät myös paikallisten ohjaajien kertomat henkilökohtaiset uskoontulotarinat. Kolmikko korostaa, että usko oli myös se tekijä, joka yhdisti porukan yli kieli- ja kulttuurimuurien.

–Kokoonnuimme yhteen Jumalan takia ja saimme voimaa uskosta ja toisiltamme. Leiri tuskin olisi onnistunut ilman Jumalaa, Noah toteaa.

Kuva: Marijan Stojanovksi

Ensimmäinen, muttei viimeinen aktio

Aktiomatka oli Saran, Joonan ja Noahin ensimmäinen. Samalla se muutti heidän käsitystään lähetystyöstä. Esimerkiksi Joona oli aiemmin ajatellut, että lähetystyöhön täytyy lähteä aina pitkäksi aikaa.

Noahille jäi mieleen keskustelu makedonialaisen leiriohjaajan kanssa. Noah oli kysynyt häneltä, voisiko auttaa leirillä jotenkin. Ohjaaja oli vastannut, että ei – tärkeintä, että he ovat mukana. Jo sillä oli ohjaajan mukaan valtava merkitys.

–Se oli tosi palkitseva hetki. Ymmärsin, että mukanaolollamme on suuri arvo, Noah kertoo.

Sara pohti matkalla yhdessäolon merkitystä.

–Olin ajatellut, että lähetystyössä aina puhutaan Jeesuksesta ja levitetään tietoa, mutta tällä reissulla olimme lähinnä vietimme aikaa yhdessä, hän pohtii.

Lähetystyömatka oli siis nuorten ensimmäinen, mutta tuskin viimeinen.

–Kokemus oli niin onnistunut, että aion jatkossakin olla rohkea ja lähteä tällaisiin projekteihin mukaan, Sara kertoo.

–Reissu oli hieno. Seuraavalla kerralla haluaisin lähteä kunnon töihin, vaikka rakentamaan taloa, Joona toteaa.