Leirielämää ja uusi konsepti
Mut ensin niistä leireistä ylipäätään.
Pidettiin Future-yhteisön eka leiri viime syksynä. Tässä on osa porukasta. Ihania tyyppejä! 💗
~
Mun elämässä seurakunnan leirit on olleet enemmän kuin tärkeitä. Eka sellainen oli ihan mun oma ripari vuonna 2008. Sille leirille olenkin sitten sieluni velkaa.
En muista aikaa, etten ois uskonut Jumalaan. Varmaan olin koulussa kuullut Hänestä puhuttavan ja Hän vaikutti hyvältä ja turvalliselta tyypiltä. Siis miksipä ei?
15-vuotiaana riparilla huomasin ajattelevani, että "hetkinen, eiks tää oo aika iso juttu". Muistan tulleeni kotiin ja pohtineeni sitä, miksei ihmiset enemmän mieti Jeesuksen tulevaa comebackiä.
Riparin kautta päädyin isos- ja nuortenleireille. Ne oli mulle ihan valtavan merkittäviä kokemuksia ja monta vuotta oikeastaan ainoita paikkoja, joiden kautta pääsin kunnolla oppimaan Jumalasta. Jälkikäteen ajateltuna mulla ei vain ollut arjessa tarpeeksi hengellisiä työkaluja tai kristittyjä ystäviä, joiden kanssa olisin voinut tutustua paremmin Jeesukseen. Viikottaiset nuortenillat jäi yleensä urheilukiireiden vuoksi väliin.
Mutta ne leirit kantoi, ja ne kantoi pitkälle. Lopulta yliopisto-opintojen yhteydessä löysin sellaisen seurakuntayhteyden, jota nykyään kutsun kodiksi ja perheeksi.
Viime vuonna käytiin Uuden Verson nuorten Experience-porukalla lähetystyömatkalla Pohjois-Makedoniassa. Osallistuttiin siellä leirille paikallisten orpokodissa asuneiden nuorten kanssa. Siitä lisää joskus!
~
Jos ja kun kirkon työntekijä- ja kiinteistöresurssit tulevat tulevaisuudessa vähenemään, toivon, ettei leirien merkitystä unohdeta. Vapaissa suunnissa leirit on toki aina vedetty enemmän tai vähemmän vapaaehtoisten voimin.
Ajattelen, että uskonelämä ja yhteydenpito Jumalan kanssa tapahtuu ensisijaisesti arjessa - kuten myös mikä tahansa ihmissuhde. Tiedän myös, ettei leirielämä sovi kaikille, etenkään työntekijän näkökulmasta. (Tätä kirjoittaessa on 5 leiripäivää takana, alkaa kieltämättä tuntua jo jäsenissä...)
Ja kuitenkin, leirit ja reissut ovat ylivoimaisen hyvä työkalu rakentaa ihmis(ja jumala-)suhteita sekä yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemuksia. Parhaimmillaan leirillä onnistutaan luomaan muusta maailmasta erillinen kupla, taivas maan päällä, jossa todella on yhtäkkiä yllättävän helppo toteuttaa lakia ja profeettoja (Matt. 7:12).
Leirillä on yleensä tilaa ja aikaa ehtiä, pohtia, leikkiä ja ihmetellä. Useinkaan ei tarvitse pohtia, mitä laittaa ruuaksi tai tuleeko huomatuksi. Ei tarvitse edes miettiä, mitä tekisi seuraavaksi, kun joku on pohtinut sen valmiiksi. Parhaimmillaan leirirakenteet ovat samalla sellaisia, että ne eivät silti passivoi: päinvastoin, ne ohjaavat yhteiseen aktiivisen kasvuun ja palvelemiseen, jossa jokainen voi käyttää lahjojaan omaksi iloksi ja yhteiseksi hyödyksi (1. Kor. 12:7).
Kuten sanottu, säännöllinen ja arjessa tapahtuva jumalanpalveluselämä on sitä, mihin meidät todella on kutsuttu. Ja kuitenkin vetoan: pidetään leireistä kiinni.
Joku viisas nimittäin sanoi joskus, että ihmisen elämä on kuin helminauha, jonka jokaisella helmellä on väliä. Väitän, että aika monelle suomalaiselle lapselle ja nuorelle seurakunnan leiri on ollut ja tulee tänä kesänä ja tulevaisuudessa olemaan yksi niistä helmistä.
~
Vielä hei se uusi leirikonsepti!
Haluaisin testata sellaista tuplariparikonseptia, jossa tarjottaisiin riparikokemus samalla sekä nuorelle että hänen vanhemmilleen tai vaikka kummille. Samaan aikaan, joko samassa tai eri leirikeskuksessa, voisi siis olla sekä nuorten että aikuisten leiri.
Aikuisten leirille voisi tulla nuorten vanhempia, kummeja tai isosisaruksia. Sinne saisi tulla sekä riparin käymättömät että sen nuorempana käyneet tyypit. Osa heistä voitaisiin leirin päätteeksi (kastaa ja) konfirmoida, osa voisi pitää halutessaan muuten vaan Jeesus-bileet. Leirien rakenteet voisivat olla keskenään mahdollisimman samanlaiset, esim. aikuisillakin olisi omat isoset (nuoria vai viime vuonna aikuisriparin käyneitä...? 😀). Joitain sisältöjäkin voisi toki rukata aikuisille mielekkäämmiksi, mutta esim. leikkimistä ei saisi missään nimessä jättää pois. Mielestäni konseptissa voisi pyrkiä hyvinkin samanlaiseen leirikokemukseen.
Miltä kuulostaa? Kuka lähtee mun kanssa toteuttamaan? Tehhäänkö jo ens kesänä? Call me maybe eli laita viestiä vaikka täällä tai Instagramissa.
Kommentit
Lähetä kommentti